Minä ajattelen olevani oman itseni herra, vapaa kuin taivaan lintu ja avoinna joka hetkelle. Teen isoja  itseäni ja omaa elämääni koskevia päätöksiä helposti enkä pelkää mahdollisia virheitä, joita päätöksiä tehdessä tulee. Innostun helposti uusista asioista ja jokin asia saattaa olla minulle tänään maailman tärkein, kun huomenna jo löydän uuden rakkauden. Ulkopuolisille saatan vaikuttaa vastuuttomalta, etten ottaisi huomioon tulevaisuutta tai ymmärtäisi tekojeni vakavuutta. Tai että lainehdin vain, enkä ota mitään tosissani, mikä on oikeastaan totta, mutta se ei tarkoita, ettenkö ottaisi huomioon tekojeni seurauksia.
     Minun elämälläni ei ole ollut minkäänlaista järjestystä. Pienet menoni ja työpaikkani laatu mahdollistavat sen, ettei minun täydy tehdä töitä viittä päivää viikossa, saati kahdeksaa tuntia päivässä.Voin useimmiten päättää edellisenä iltana seuraavan päivän työvuorosta ja yleensä teen päätöksen sen perusteella, miltä sillä hetkellä sattuu tuntumaan. Koska minä voin. Minulla päivissäni ei ole ollut minkäänlaista rutiinia. Herään silloin kun jaksan, syön silloin kun on nälkä, menen nukkumaan heti kun alkaa väsyttää. Lähes jokaista harrastustani voi harjoittaa mihin päivän aikaan tahansa, minä päivänä tahansa, ja niidenkin kanssa joita ei, mitään ei tarvitse koskaan lyödä lukkoon, ennen kuin minä itse niin päätän. En halua olla sidottuna mihinkään, vaikka asia olisi minulle kuinka mieluinen. Minulle on äärimmäisen vaikeaa pitää kiinni sovituista menoista, varsinkin jos joku muu on päättänyt asiasta. Vaikka kyse olisi kaksi viikkoa etukäteen sovitusta tapaamisesta hyvän ystävän kanssa, niin että minulla olisi ollut monta päivää järjestää asiat niin, että tuona tapaamispäivänä minkään ei pitäisi estää meitä toteuttamasta suunnitelmaamme, minä saisin tapaamisen peruutetuksi. Vain koska asiasta on sovittu etukäteen, kyseisen hetken ollessa käsillä minä haluan aina tehdä jotain muuta. En useinkaan pidä kiinni lupauksista, joita itselleni teen, koska uskon ja toivon itseni olevan koko ajan niin muuttuva ja kehittyvä, että eilen tehdyt lupaukset eivät enää tänää välttämättä merkitsee samaa. Enkä useinkaan ole pitänyt asioita lupauksen arvoisina.
    Olen oikeastaan hyvin tyytyväinen tyyliini elää elämää, mutta olen kuitenkin ihminen ja ihmisenä luonnollisesti kaipaan haasteita. Sitäpaitsi olen ajatellut pelastaa maailman ja siihen tarvitaan vähän selkärankaa. Ja koska maailman pelastus alkaa itsestä, olen päättänyt haastaa itseni testaamaan ja kehittämään kykyäni pitää yllä jonkinlaista rutiinia. Ja koska tarkoituksenani ei ole epäonnistua, vaan myös luoda pysyviä tapoja, jotka auttavat minua pelastamaan maailmaa joka päivä vähän kerrallaan, ja koska kyse on tosiaan minusta, ihmisestä jonka elämästä puuttuu rytmi ja ranka, on aloitettava hitaasti mutta varmasti. Tein haasteeseen liittyvän ensimmäisen päätöksen eilen ja, uskomatonta mutta totta, olen pysynyt päätöksessäni! Ensimmäinen askel nimittäin on aamupuuron syönti. Aloitin tämän tavan eilen, ja jatkoin sitä tänään. Auttaakseni itseäni pitämään kiinni tästä tavasta, loin tämän blogin seuraamaan matkaani joka alkaa puuronsyönnistä ja loppuu maailman pelastumiseen. Tämä blogi toimii motivaattorinani, muistuttajanani, kannustajanani ja muistikirjanani.
    Nyt menen syömään bataattimuhennosta ja aloittamaan suursiivouksen kodissani, jota en ole osannut pitää siistinä, mutta joka nyt kun selkärankani on alkanut itää, aikoo myös toimia jonkinlaisena mittarina. Haasteeni toinen pykälä voikin olla kotini siisteys. Kun nyt tänään siivoan sen, minä ja uusi rankani pidämme sen koossa ja siistinä aina, niinkuin kunnon ihmiset.